Hyvässä edunvalvontavaltakirjassa on selkeästi määritelty valtuutettu, eli henkilö, jolle valtuutus annetaan. Valtuutettu voi olla perheenjäsen, läheinen tai muu luotettava henkilö, joka ymmärtää valtuuttajan toiveet ja tarpeet. Valtakirjassa tulee myös ilmetä valtuutuksen kohde eli ne asiat, joita valtuutettu saa hoitaa valtuuttajan puolesta. Tämä voi sisältää kaikki taloudelliset asiat, kuten laskujen maksut, veroasiat ja yleisesti valtuutetun edustaminen. Näissä määräyksiä voidaan myös asettaa tarkentavia rajoja, siitä miten ja missä saa edustaa sekä mitä taloudellisia asioita valtuutettu voi hoitaa.
Edunvalvontavaltakirjassa on myös tärkeää antaa valtuutetulle oikeudet hoitaa henkilöä koskevia asioita. Tämä sisältää esimerkiksi terveyden- ja sairaanhoidon päätökset. On kuitenkin tärkeää huomata, että valtuutettu saa edustaa valtuuttajaa ainoastaan sellaisissa henkilöä koskevissa asioissa, joita valtuuttaja ei kykene ymmärtämään. Valtuuttaja säilyttää päätösvaltansa omassa terveydenhuoltoon liittyvissä asioissaan, mikäli hän kykenee tekemään päätöksiä omasta hoidostaan.
Hyvässä edunvalvontavaltakirjassa voidaan myös määrätä erityisistä toimiohjeista, joita valtuutetun tulee noudattaa asioiden hoidossa. Nämä toimiohjeet voivat liittyä esimerkiksi omaisuuden hoitoon tai muuhun tarkasti rajattuun toimintaan. Toimiohjeet auttavat varmistamaan, että valtuutettu toimii valtuuttajan etujen mukaisesti. Hyvä edunvalvontavaltakirja käsittelee tarpeen mukaan valtuuttajan omaisuuden läpi kattavasti ja tarpeen vaatiessa käsittelee asiat omaisuuskohtaisesti. Valtakirjassa tulisi myös ottaa huomioon lain asettamat rajoitukset jotka koskevat mm. kotina kmäytetyn asunnon myyntiä, mahdollisten hallintaoikeuksien käsittelyä ja niistä luopumista, esimerkiksi puoliosiden välillä on tyypillistä jättää hallinta oiken jopa kaikkeen omaisuuteen jota ihmisen ikääntyessä ei hallintaoikeuden haltija enää kykene käyttämään eivätkö perilliset välttämättä halua panostaa esimerkiksi lomamökkiin johon hallintaoikeus on toisella. Tämä voi johtaa omaisuuden arvon alenemiseen huolenpidon puutteesta johtuen, sillä hallintaoikeudestakaan luopuminen ei usein onnistu ilman DVV:n erillistä lupaa tai edunvalvontavaltakirjan määräystä vaikka valtuuttaja (hallintaoikeuden haltija) ei vaikkapa kesämökkiä enää heikentyneen kuntonsa johdosta voi hyödyntää.
On tärkeää, että edunvalvontavaltakirja laaditaan huolellisesti ja valtuutettu valitaan harkiten. Valtuutuksen laajuus tulee määritellä siten, että se vastaa valtuuttajan tarpeita ja toiveita. Tällä tavoin varmistetaan, että valtuuttajan itsemääräämisoikeus säilyy ja hänen asiansa hoidetaan tunnollisesti ja huolellisesti.
Hyvä edunvalvontavaltakirja antaa valtuuttajalle turvallisen tunteen siitä, että hänen asiansa hoidetaan hänen tahtonsa mukaisesti myös tilanteessa, jossa hän itse ei enää kykene hoitamaan niitä. Se on voimakas väline, joka edistää yksilön itsemääräämisoikeuden toteutumista ja tarjoaa valtuuttajalle mahdollisuuden säilyttää päätösvalta omissa asioissaan.