Avioliiton päättyessä joko kuolemaan tai avioeroon, on pääsääntöisesti tarpeellista suorittaa omaisuuden ositus. Tämä toimenpide on olennainen osa perintöprosessia ja sillä on tärkeä merkitys perinnönjaon sekä verotuksen osalta. Tässä artikkelissa tarkastelemme, mitä kuolinpesän ositus tarkoittaa, miten se tehdään ja kuinka se vaikuttaa lesken ja perillisten asemaan.
Tausta
Perunkirjoitus on kuolinpesän ensimmäinen merkittävä tehtävä pesän selvittämisessä jakokuntoon. Perunkirjoitus on menettely, jonka tarkoituksena on selvittää vainajan jäämistö ja velat sekä määrittää perilliset ja mahdolliset testamentinsaajat. Perunkirjoitus on välttämätön vaihe perintöprosessissa, ja sen asianmukainen suorittaminen varmistaa, että lopuksi perinnönjako voidaan suorittaa oikeudenmukaisesti ja kaikki asianomaiset tahot saavat oikean osuutensa perinnöstä. Kun perittävältä jää leski, tulee ennen mahdollista perinnönjakoa suorittaa omaisuuden ositus, jossa puolisoiden välillä jaetaan näiden yhteinen avio-oikeuden alainen omaisuus. Perittävän ollessa naimisissa, on ositus välttämätön vaihe ennen perinnönjakoa. Ennen osituksen suorittamista ei tiedetä mikä on lopullinen perinnönjaossa jaettava omaisuus.
Kuolinpesän ositus:
Kuolinpesän ositus suoritetaan siis silloin kun lesken ja perittävän välillä ei ole ollut avio-oikeuden poissulkevaa avioehtoa. Kun avioliitto päättyy toisen puolison kuoleman vuoksi, on ennen perinnönjakoa määriteltävä perinnönjaossa jaettava omaisuus. Tähän tarkoitukseen pakko suorittaa kuolinpesän ositus ennen perinnönjakoa. Jaettava omaisuus voi koostua esim. yhteisomisteisesta omaisuudesta tai vain toisen puolison omaisuudesta. Kummallakin puolisolla on pääsääntöisesti avio-oikeus toisen omaisuuteen, jollei muuta ole sovittu.
Avio-oikeus voidaan kuitenkin poistaa nimenomaisella avioehdolla, lahjakirjan tai testamentin avio-oikeuden poissulkevalla määräyksellä tai henkivakuutuksen edunsaajan ehdolla. Joissain tilanteissa avio-oikeus voidaan myös irtisanoa yksipuolisesti kuten toisen puolison ollessa konkurssissa. Avio-oikeuden irtisanominen ja avioehtosopimus on kuitenkin ehdottomasti rekisteröitävä DVV:llä pätevyyden edellytyksenä. Mikäli puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, ei suoriteta kuolinpesän ositusta, vaan kuolinpesän omaisuuden erottelu.
Ositus on siis pakko suorittaa ennen perinnönjakoa. Ositus ja perinnönjako suoritetaan tyypillisesti samassa yhteydessä ja hyvästä syystä. Perillisten ja lesken on hyvä muistaa, että osituksessa tehdyt ratkaisut voivat vaikuttaa huomattavalla tavalla omaisuuden jakautumiseen sekä verojen määräytymiseen. Kun ositus ja perinnönjako suoritetaan samassa yhteydessä, voidaan usein suorittaa verosuunnittelua joilla voidaan keventää osakkaiden ja / tai lesken veroseuraamuksia. Verosuunnittelun toteuttamismahdollisuudet riippuvat tapauskohtaisista olosuhteista ja asianosaisten tavoitteista.
Osituksessa noudatetaan avioliittolain mukaista osituksen suorittamista. Perukirjassa listataan joka tapauksessa kaikki perittävän varat ja velat, kun perittävä oli naimisissa ilman avio-oikeuden poistavaa avioehtoa, listataan perukirjassa lisäksi lesken varat ja velat. Tämä ei kuitenkaan ole itsessään ositus. Perukirja kuitenkin toimii perittävän osalta hyvänä lähtökohtana osituslaskelman suorittamiselle perittävän osalta. Kuolinpesän osituksessa on kuitenkin muutamia merkittäviä poikkeamia jotka on syytä huomioida. Vainajan avio-oikeuden alaisen omaisuuden ollessa suurempi kuin eloonjäänen puolison vastaava, saa eloonjäänyt puoliso osan vainajan omaisuudesta. Eloonjääneen ollessa varakkaampi, hänen ei kuitenkaan tarvitse jakaa omaa omaisuuttaan elinaikanaan, tätä kutsutaan lesken tasinkoprivilegiksi. Tämä oikeus on kuitenkin lähtökohtaisesti vain leskellä, eikä lesken kuolinpesä voi vedota lesken tasinkoprivilegiin.
Ositus tulisi siis aina suorittaa lesken vielä eläessä, mikäli ei toivota että varakkaamman lesken omaisuutta siirtyisi ensiksi kuolleen puolison jäämistöön. Ositus tulisi myös aina suorittaa selkeästi eikä jättää maininnan "ositus on osapuolten välillä suoritettu" varaan. Vaikka ositukseen ei lähtökohtaisesti riitä maininta osituksen suorittamisesta, tilanteissa joissa osituskirja on kadonnut tai osituksesta on kulunut huomattavasti aikaa, voidaan joutua tekemään vastaavia ratkaisuja. Tämä kuitenkin joudutaan aina ratkaisemaan tapauskohtaisesti, eikä se ikinä ole ensisijainen ratkaisu.
Jäämistöositus liittyy avioliiton päättymiseen kuoleman kautta. Avioliittolain 85 § mukaan avioeroa tai puolison kuolemaa koskevan asian vireillä ollessa tai avioliiton purkautuessa tulee toimittaa omaisuuden ositus, jos jompikumpi puolisoista tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii. Osituksen tarkoituksena on purkaa puolisoiden välillä vallinnut aviovarallisuussuhde ja jakaa omaisuus asianmukaisesti.
Ositusperusteen syntyhetki on tavallisesti avio-oikeuden katkeamishetki, joka kuolinpesän osituksessa on puolison menehtyminen. Ositusperuste itsessään voi olla joko puolison kuolema tai avioeron vireilletulo. Kun ositusperusteen muodostaa kuolema, osapuolina ovat ensiksi kuolleen puolison kuolinpesä ja leski. Kuolinpesän osituksessa otetaan huomioon se omaisuus, mikä puolisolla oli avioliiton päättyessä. Vireilletulohetken jälkeen kuolinpesälle tai leskelle tuleva omaisuus ei kuulu ositettavaan omaisuuteen.
Osituksen suorittaminen
Kuolinpesän ositus voidaan jakaa laskennalliseen ja reaaliseen vaiheeseen. Laskennallinen ositus sisältää ennakkotoimet, kuten puolisoiden omaisuuden ja velkasuhteiden määrittämisen, avio-oikeuden alaisen omaisuuden ja vapaan omaisuuden erottamisen sekä omaisuuden arvostamisen. Osituslaskelmaan sisältyy kummankin puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästön määrittäminen, säästöjen yhteen laskeminen ja mahdollisten vähennysten ja vastikkeiden huomioiminen.
Ensimmäisenä on ns. laskennallinen vaihe. Laskennallisella vaiheella tarkoitetaan itse osituskirjan valmistelua, avio-oikeuden alaisen omaisuuden ilmoittamista, sen arvottamista ja lopputuloksen laskemista. Laskennallinen vaihe voidaan tiivistää seuraaviin kohtiin:
Omaisuuden selvittäminen: Ensimmäiseksi on selvitettävä kummankin puolison omaisuus ja määritettävä, mikä tästä omaisuudesta kuuluu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen. Tähän sisältyy myös omaisuuden arvottaminen.
Omistussuhteet: Omaisuuden omistussuhteita määriteltäessä noudatetaan yleisiä varallisuusoikeuden sääntöjä – omistaja on se, jolla on laillinen saanto kohteeseen. Lähtökohtana on, että kaikki puolisoiden omaisuus on avio-oikeuden alaista, mutta poikkeuksia voi olla esimerkiksi avioehtosopimuksen, testamentin tai lahjakirjan perusteella.
Velat: Velkojen huomioiminen on tärkeää. Velat vähennetään ensin avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, ja vastaavasti velkojen vähentäminen avio-oikeudesta vapaasta omaisuudesta on osa laskentaa.
Avio-osien määritys: Osituksen laskelmaan sisältyy myös avio-osien määritys. Tämä tarkoittaa, että kummankin puolison avio-oikeuden alaiset säästöt lasketaan yhteen, ja niiden perusteella määritellään, kuinka suuri osuus kullekin puolisolle kuuluu. Osituspuolten avio-osat pyritään tekemään yhtä suuriksi.
Kun osituslaskelma on valmis, määritetään avio-osa. Tämän perusteella lasketaan tasinko, joka varakkaamman osituksen osapuolen on maksettava vähemmän varakkaalle osapuolelle. Tasinko voidaan suorittaa joko omaisuuden luovuttamisena tai rahallisena maksuna.
Osituksen reaalinen vaihe on se vaihe, jossa valitaan ja suoritetaan tasinkona se omaisuus, joka on määritetty kuuluvaksi toiselle puolisolle. Tasinko on osituksen laskennallisen vaiheen tulosta konkreettisesti jaettuna.
Tasinko-omaisuuden valinta: Tasingon antava osapuoli voi pääsääntöisesti itse valita, mitä omaisuutta hän haluaa luovuttaa. Kuitenkin avio-oikeuden alaista omaisuutta tulee käyttää tasingon antamiseen.
Tasingon maksaminen: Tasinko voidaan maksaa joko omaisuuden luovuttamisena tai rahallisena maksuna. Tasingon maksamisen tulee perustua avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen, mikä rajaa valinnanvapautta. Avio-oikeuden ulkopuolisen omaisuuden käyttämisellä saattaa olla veroseuraamuksia.
Yksilöinti: Tasingon yksilöinti on tärkeää. Tasingon saajan tulee tietää, mitä omaisuutta hän saa tasinkona. Tasinkovelvollisen on selkeästi osoitettava omaisuus, joka siirtyy tasinkona.
Poikkeustapaukset: Lain mukaan on olemassa tilanteita, joissa omaisuus voi olla avio-oikeudesta vapaa, kuten avioehtosopimuksen, testamentin tai lahjakirjan perusteella. Monimutkaisemmissa tapauksissa voidaan myös soveltaa omaisuuden sivuomaisuusluonnetta tai muita harkinnanvaraisia perusteita.
Lesken tasinkoprivilegi
Kun avioliitto päättyy puolison kuolemaan, leskellä on erityisoikeuksia kuolinpesän osituksessa. Hänellä on oikeus saada tasinkoa perillisiltä, mikäli kuolleen puolison avio-oikeuden alainen omaisuus on suurempi kuin hänen avio-oikeuden alainen omaisuutensa. Leski voi myös itse päättää, haluaako hän luovuttaa omaisuuttaan tasinkona perillisille vai pitää sen itsellään. Tasingon määrän tulee vastata osituksessa määritettyä tasinkovelvollisuuden arvoa. Tämän ylittävä osuus katsotaan olevan lahja ja siten lahjaveron alaista. Mikäli leskelle on enemmän avio-oikeuden alaista varallisuutta, voi lesken joissain tilanteissa olla kannattavaa olla vetoamatta tasinkoprivilegiin, esimerkiksi perintöverosuunnittelun johdosta. Maksamalla tasinkoa ensiksi kuolleen puolison pesällä, voidaan siirtää varallisuutta jaettavaksi hänen kuolinpesästään perillisille. Riippuen perittävän ja lesken varallisuuseroista, tällä voidaan säästää huomattavia summia perintöverossa. Lue lisää kuolinpesän osituksen ja perinnönjaon suorittamisesta sekä sen hinnasta täältä ja ota yhteyttä yhteydenottolomakkeella tai puhelimitse mikäli tarvitsette apua.
Kuolinpesässä joissa perittävällä jäi leski, tulee osituksen lisäksi huomioida lesken oikeudet ja leskensuojasäännökset suunnitellessa perinnöjakoa. Leskensuojasäädökset on luotu turvaamaan lesken asemaa puolison kuoleman jälkeen. Näitä säädöksiä ovat ensi sijassa tasinkoetuoikeus sekä asumis- tai hallintaoikeus.
Tasinkoetuoikeus tiivistettynä: Leskellä on oikeus kieltäytyä luovuttamasta omaa omaisuuttaan ensin kuolleen puolison perillisille. Toiselta nimeltään tämä tunnetaan lesken tasinkoprivileginä. Oikeuden perusteella leskellä ei ole velvollisuutta suorittaa tasinkoa ensiksi kuolleen puolison kuolinpesälle. Kuolinpesällä ei kuitenkaan ole samaa oikeutta. Lisäksi perukirjassa on mainittava, käyttääkö leski tasinkoetuoikeuttaan.
Asumisoikeus / Hallintaoikeus: Leskellä voi olla oikeus asua puolisoiden yhteisessä kodissa tai muussa sopivassa asunnossa. Tätä kutsutaan asumis- tai hallintaoikeudeksi. Asumisoikeuden tarkoitus on suojata lesken elämäntilannetta ja asumista perillisten vaatimuksilta, leskeä ei siis voi häätää kotina käytetystä asunnosta ilman tämän suostumusta. Lesken asumis- tai hallintaoikeus voi vaikuttaa perillisten omaisuuden arvoon ja alentaa perintöveron määrää, perintövero voidaan siis tehdä ns. hallintaoikeusvähennys. Perintövero kuitenkin kohdistuu omistusoikeuden saajiin, eikä lesken hallintaoikeuden käyttämisestä aiheudu leskelle perintöveroa.
Kuolinpesän ositus on monimutkainen prosessi ja sen asianmukainen hoitaminen vaatii usein ammattitaitoisen lakimiehen apua. Osituksen ja perinnönjaon kautta varmistetaan, että leski ja perilliset saavat oikeudenmukaisen osuutensa jäämistöstä ja että verotus suoritetaan asianmukaisesti. Lisäksi leskensuojasäädökset tarjoavat leskelle tarvittavaa suojaa ja turvaa vaikeina aikoina. On tärkeää huomata, että jokainen perintötilanne on ainutlaatuinen, ja omaisuuden osituksen yksityiskohdat voivat vaihdella suuresti. Siksi on suositeltavaa konsultoida asiantuntijaa varmistaakseen, että omaisuuden ositus kuolinpesässä suoritetaan asianmukaisesti ja kaikki tarvittavat tiedot tulevat ilmi. Tämä varmistaa, että perinnönjakoprosessi sujuu lainmukaisesti ja että lesken sekä perillisten oikeudet ja edut turvataan asianmukaisesti.